*

Merja Vilmilä Työ - Talous - Turvallisuus

Jäämeren rata ei ole ainoa yhteysvaihtoehto

 

 

 

Yhtä varmasti kuin vuodenajat Lapissa vaihtuvat, nousee säännöllisin väliajoin esiin keskustelu ratayhteyden rakentamisesta Jäämerelle. Keskustelu on jatkunut eri yhteyksissä jo noin 100 vuotta, joten mistään uudesta ideasta ei ole kyse. Viimeisimpinä käänteinä on loppukesän liikenneministeriön käynnistämä kannattavuusselvitys yhdessä Norjan liikenneviranomaisten kanssa Jäämeren radan kannattavuudesta.

 

Esillä on yhä vuonna 2013 esitetyt vaihtoehdot Suomesta Jäämerelle: rata Sallasta Murmanskiin, Rovaniemi – Sodankylä – Kirkkoniemi – reitti, tai Skibotniin menevä rata.

 

Maailmantalouden kasvu laittaa valtiot miettimään kustannustehokkaita reittejä tavaraliikenteelle. Kiina on jo linjannut tavoitteensa uudesta Silkkitiestä, joka kulkisi lähinnä Keski-Aasian kautta Eurooppaan. Jäämeren radan tavoitteena on saada hyöty Koillisväylän meriliikenteestä, kuljettamalla tavaraa Norjan satamista eteenpäin. 

 

Minulla ei ole aavistustakaan siitä, paljonko junaradan rakentaminen maksaa. Epäilen että sen vetäminen läpi Lapin erämaiden ei ole halpaa. Jos sitä päästään edes ylipäätään koskaan rakentamaan. On nimittäin selvää, että riippumatta siitä mikä linjauksista valitaan, käynnistyy valituskierre, joka vie vuosia ja vuosikymmeniä. Edellyttäen siis, että saadaan edes Lapissa yksimielinen päätös reitistä, jota sitten yhdessä viedään eteenpäin. Junaradan vetäminen poronhoitoalueelle luonnonpuistojen läheisyyteen ja ympäristöä rasittaen herättää voimakkaita tunteita. Vaikka luvat olisivat jo kädessä ja reitti piirretty karttaan, on investointi niin suuri, että sen kannattavuus on negatiivinen vuosikausia. Koillisväylän todellinen hyödyntäminenkin vie ainakin 20 vuotta, ennen kuin tavaravirrat ovat laskennallisesti kannattavuus huomioiden merkittäviä.

 

Koska yhteys Jäämerelle täytyy kuitenkin saada toteutettua nykyistä paremmin, jotta meillä olisi edes edellytyksiä päästä osille Koillisväylän tavaravirroista, kääntäisin katseet tieverkon kehittämiseen. Ajatus ei ole minun, sitä ovat esittäneet jo monet muutkin, mutta selvitystä asia vaatii.

Tiet Lappiin on jo linjattu, niiden kunto vain on vaihteleva. Yhteistyössä lähinnä Norjan kanssa olisi mahdollista parantaa olemassa oleva tieverkko niin, että siitä saataisiin mahdollisimman suuri hyöty. Koillisväylän kuljetusten määränpää on lähinnä kuitenkin Keski-Eurooppa, joten konttialukset suuntaavat suurelta osin Euroopan suuriin satamiin. En pidä uskottavana vaihtoehtoa, että alukset pysähtyisivät Norjan satamiin, jos lasti on tarkoitettu esimerkiksi Saksan kemianteollisuuden raaka-aineeksi.

 

Kuljetuskalusto on muuttunut radikaalisti siitä, kun oma pappani ajeli pienellä kuorma-autollaan Liinahamarin reitillä 1930 – luvun loppupuolella. Nykyiset HCT – ajoneuvot (High Capacity Transport) kuljettavat noin kymmenen kertaa suuremman kuorman pappani autoon verraten, päästömääriltään vähäisemmin, energiatehokkaammin ja tiestöä vähemmän kuluttaen, kun suurempi pyörämäärä jakaa kuormaa tasaisemmin. Lapin asukkaat, kasvava matkailu ja tavaraliikenteen tarvitsema asianmukainen tiestö palvelee aluetta tässä tilanteessa tehokkaammin kuin junayhteys. HCT – yhdistelmillä voitaisiin kuljettaa myös liikenneviranomaisten ennakkoselvityksen mukaan tiekuljetukset aiempaa edullisemmin.

 

Toimiva tieverkko Lapissa on tällä hetkellä välttämätön. Jäämeren yhteyttä suunniteltaessa on syytä tarkastella myös tavaraliikenteen toteuttamista kumipyörillä, kuten nytkin, jolloin investointi olisi helpommin perusteltavissa, nopeampi toteuttaa ja palvelultaan laajempia käyttäjämääriä hyödyntävä. HCT – ajoneuvot eivät vaadi sinänsä suuria muutoksia teihin, kunhan olemassa oleva tieverkko on kunnossa ja siltojen kantavuudet huomioitu. Kuljetusyrityksiä on jo Lapissa valmiina, jonka myötä alueen työllisyys parantuisi. Kustannuksiltaan tarvittavat muutokset ovat todennäköisesti murto-osa ratarakentamisen vastaavista.

 

Kun siis jälleen kerran selvitetään Jäämeren radan kustannuksia, olisi syytä selvittää myös tiekuljetusvaihtoehto. Samaan voisi liittää myös tietoliikenneyhteyksien parantamisen, jolloin Lapin asema arktisessa yhteisössä vahvistuisi entisestään. Mikään ei estä jatkamasta Jäämeren radan selvittelyä, Suomen 200 – vuotisjuhlassa voi olla jo selvitys valmiina ja hankkeen oikeustaistelut käyty. Nopeampana vaihtoehtona olisi mahdollisuus toteuttaa tieverkoston uudistaminen, jolloin Lappi hyötyisi myös osaltaan arktisen alueen henkilö- ja tavaravirroista.   

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat