*

Merja Vilmilä Työ - Talous - Turvallisuus

Tiedustelulaki tarvitaan nyt

 

Pääsiäisen hiljainen viikko ei ennättänyt edes alkaa, kun Tukholmassa tapahtui terrori-isku. Yksittäiset sudet ovat aiheuttaneet ongelmia viimeksi Pariisissa, kun poliisimies menehtyi ja kaksi haavoittui vakavasti. Egyptissä hyökättiin koptikristittyjen kirkkoihin palmusunnuntaina, menehtyneitä on kahdessa eri iskussa noin 50. Iskujen kohteena ovat olleet myös Istanbul, Lontoo ja Pietari. Näissä kaikissa tekijöitä yhdistää islaminusko, mutta osataan sitä toisellakin äärilaidalla. Tammikuun lopussa Kanadassa Quebecissä uhreiksi joutuivat kuusi islaminuskoista, kun hyökkäys islamilaisen kulttuurikeskuksen tiloihin toteutettiin valkoisen rodun ylivaltaa kannattavan henkilön toimesta.

Tukholman ja Pietarin myötä iskut ovat saavuttaneet lähialueemme, mikä on omiaan lisäämään huolta turvallisuudesta. Olipa tekijänä uskonnolliset tai poliittiset ääriainekset, uhrit ovat yleensä viattomia sivullisia. Tätä kehitystä ei voida sivistysvaltiossa enää hyväksyä, ja vielä ikävämmäksi tilanteen tekee se, että vanhentuneen lainsäädännön myötä turvallisuudesta vastaavien tahojen keinot ovat vähäiset ja vanhanaikaiset. Siinä vaiheessa kun jotain mahdollisesti tapahtuu, on jo myöhäistä.

Uuden tiedustelulain myötä Suomi saavuttaisi tehokkaammat ja ajantasaisemmat mahdollisuudet terrorismin torjuntaan ja ääriliikkeiden tarkkailuun. En ole huolissani perusoikeuksista, mikäli esitys saadaan vietyä läpi esitetyn kaltaisena. Merkittävään rooliin nousee riippumattomat tuomioistuimet, joiden käsiteltäväksi on vietävä halutut toimenpiteet.

Virinneestä keskustelusta on näkyvillä pari päälinjaa, joko aito huoli turvallisuusviranomaisten mahdollisuuksista hoitaa tehtäviään, tai kansalaisten pelottelu. Jälkimmäiseen kuuluvat selkeästi muistuttelut KGB ja Stasi – ajoista, vaikka Neuvostoliitto ja DDR olivat kaikkea muuta kuin perusoikeuksia ihannoivia mallivaltioita. Toisaalta pelotellaan myös NSA:n harjoittamalla massaurkinnalla, josta saatava hyöty on tiedustelutoimijoille minimaalinen, eikä toimi Suomen oloissa resurssien niukkuuden vuoksi. Tavallinen kansalainen luovuttaa itsestään jo ihan vapaa-ehtoisesti tietoja kauppojen etukorttien, sosiaalisen median ja muiden kanavien kautta, eikä sitä oikeastaan valvo kukaan. Tiedustelulaissa on selvät säännöt prosessin kululle.

Suomessa uhkakuva on paitsi ryhmien tai henkilöiden suorittamassa teossa, mutta myös kyberturvallisuudessa. Tietoverkkojen kautta toteutettu vaikuttaminen, mutta myös rikollinen toiminta esim. Tor-verkon kautta, vaativat uudenlaiset keinot. Tietoliikenteen tarkkailun kautta pystytään varmistamaan myös julkisen vallan toimintaedellytykset oikean tiedon varassa, hybridiuhat ja mielipidevaikuttaminen ovat tätä päivää. Rikolliset eivät noudata maiden rajoja, jonka vuoksi sotilas- ja siviiliviranomiasille pitää myöntää valtuus toimia myös Suomen ulkopuolella. Kansallinen turvallisuus vaatii tiedustelutietoa sieltä mistä sitä on saatavilla, itsenäisesti hankkien, mutta myös kansainvälistä yhteistyötä harjoittaen.

Minulle henkilökohtaisesti turvallisuuden nostaminen vahvasti esiin on tärkeää. Päättäjien pitää suojella kansalaisiaan terrorismilta ja ääriliikkeiden riehumiselta. Tämä uudistus on tervetullut, ja nykytilanteessa täysin perusteltu. Vastustajilta kaipaan todellisia vaihtoehtoja siihen, miten tiedustelulaitoksemme saatetaan vastaamaan nykyvaatimuksia, ellei esitetty oikeus-, sisä- ja puolustusministeriön mietintö kelpaa. Pelissä on kansallinen turvallisuus.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat