Merja Vilmilä Työ - Talous - Turvallisuus

Arjen turvallisuus luodaan yhdessä

Alkuviikon ikävät tapahtumat niin Pietarin metrossa kuin kotimaassakin Afganistaniin karkotettavaksi määrättyjen osalta nostivat turvallisuuskysymykset jälleen valokeilaan. Tosiasia on, että turvallisuusympäristö on muuttunut Suomessakin huonompaan suuntaan viimeisen kahden – kolmen vuoden aikana. Syy on osin maailmanpolitiikasta johtuvaa, osin maamme sisäistä, lähinnä syrjäytymisestä johtuvaa. Niin ikään maahanmuutosta johtuva kuohunta heikentää osin ihmisten turvallisuudentunnetta.

Turvallisuuden tunteen kokeminen on meille jokaiselle tärkeää, niin omassa elinympäristössämme kuin kansalaisena. Hallitus on nostamassa turvallisuuskysymyksiä kärkihankkeeksi, eikä hetkeäkään liian aikaisin. Kokoomuksen ohjelmassa ne ovat olleet jo pitkään, mutta nyt mielenkiintoa aiheeseen alkaa olla laajalla rintamalla. Pois lukien tosin ne puolueet, joiden mielestä on ihan ok harjoittaa kansalaistottelemattomuutta esimerkiksi estämällä poliiseja ja muita hälytysajoneuvoja lähtemästä virkatehtävien hoitoon. Ihmettelen myös, miksi ministeriöön tunkeutuminen on saanut tukea eräiltä poliitikoilta. Suomessa kansalainen on saanut mennä tähän saakka ministeriöön esittämään asiansa, jollei muuten, niin toimittamalla kirjeen ala-aulan vastaanottoon. Nyt tätä oikeutta joudutaan arvioimaan uudelleen mietittäessä ministeriöiden turvallisuutta. Vapaus, jota käytetään väärin, menetetään usein.

Emme valitettavasti koskaan pääse tilanteeseen, jossa estetään yksittäisen asetta kantavan henkilön aiheuttama vakava uhka. Tämä edellyttäisi niin voimakkaita toimia, että ne vaarantavat demokratian, sillä viestintäsalaisuus ja muu teleseuranta vaativat vahvoja juridisia perusteita sekä seuranta- ja resurssi-investointeja, ettei siihen ole varaa. Voimme kuitenkin osittain puuttua kehitykseen, estämällä syrjäytymistä ja eri viranomaisten yhteistyötä, mutta mikäli joku haluaa vahingoittaa toista, on siihen edelleen olemassa mahdollisuus.

Ennen viime kesän Nizzan rantakadulla kuorma-auton ajamista väkijoukkoon, Euroopan sodan jälkeen pahimmasta terrori-iskusta vastasi kantanorjalainen mies. Kävelykadut voidaan eristää jne. mutta mikäli pimentynyt ihmismieli haluaa tehdä pahaa, hän siinä todennäköisesti onnistuu. Ratkaisu ei ole myöskään ase-lupalainsäädännön tiukentamisessa, vaikka aseita Suomessa onkin runsaasti, sillä tiukennukset osuvat lähinnä metsästäjiin ja ampumaurheilun harrastajiin. Pahoilla teillä liikkuvat eivät ruuhkauta poliisin lupatoimistoja.  

Kuntatasolla turvallisuuskysymykset ovat konkreettisempia kuin kansainvälisen terrorismin ehkäisy, vaikkei sitäkään aivan voida unohtaa. Sen ehkäisystä vastaavat kuitenkin muut viranomaiset. Lapissa on jo pitkään ollut lukuisia kuntia ilman omaa poliisia, eikä kehitystä parempaan ole. Matkailun yhä kasvaessa poliisia kuitenkin tarvitaan, nykymiehitys ei riitä turvaamaan koko maakuntaa, vaikka hallitus sisäministeri Paula Risikon esityksestä suuntasikin poliisille tälle vuodelle lisämäärärahaa 10 miljoonaa euroa. Se menee pääosin väkivaltaisen ekstremismin (”ääriajattelun”), ääriliikkeiden toiminnan ehkäisemiseen ja terrorismin torjuntaan.

Soten myötä turvallisuuskysymykset ovat myös käsittelyssä. Ihmettelen edelleen suuresti Länsi-Pohjan keskussairaalan toimintojen supistamista. Suurten teollisuustoimijoiden keskellä toimiva sairaala on arjen turvaa parhaimmillaan. Ensihoito- ja sairaankuljetus ovat tärkeitä palveluita, kuten palokunta- ja pelastustoimikin. Me olemme edelleen Euroopan turvallisimpien maiden joukossa, hyvinvointivaltio valtaosalle väestöä. Ongelmat kasautuvat nyt aiempaa pienemmälle väestöryhmälle, mutta niitä onkin sitten heti kerralla paljon. Maakunnan kehityksen kannalta turvallisuuskysymykset ovat yksi menestystekijä, joka vaikuttaa imagoon ja kilpailukykyyn, ja sen myötä paikkakunnan houkuttelevuuteen uusille asukkaille ja yrityksille.

Tavallinen lainkuuliainen kuntalainen on kodin ulkopuolella vaarallisimmassa paikassa liikenteessä, ellei huomioida aamuöistä grillijonoa baarien sulkeutumisen jälkeen. Asianmukainen katuvalaistus, kameravalvonta ja asuinalueiden yleinen siisteys auttavat asiaa, mutta viime kädessä jokainen kantaa itse vastuun tekemisistään. Vastuullisesti toimiminen niin liikenteessä kuin ”viihteelläkin” on seikka, johon kaikki voivat halutessaan vaikuttaa. Kaavoituksella voidaan ehkäistä alueellista eriytymistä ja yhteistyössä eri toimijoiden kesken parantaa kaikkien turvallisuutta. Arjen turvallisuuden parantaminen on vahvasti ennaltaehkäisevää toimintaa, johon jokainen voi antaa oman panoksensa. Sen työn voi aloittaa jo tänään.

  

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat