Merja Vilmilä Työ - Talous - Turvallisuus

Tyhjää puhetta

Käynnissä olevia kuntavaaleja on leimannut tyhjyyttään kumisevat fraasit, kun ehdokkaat ovat kohdanneet äänestäjiä eri tilaisuuksia. Varsinaista poliittista keskustelua ei voida sanoa käydyn, parhaimmillaan kyseessä ovat olleet paikalliset aiheet, mikä tietenkin kuntavaaleihin sopiikin. Eräät ehdokkaat eivät ole vielä ehtineet selvittää itselleen kunnallisen päätöksenteon ja eduskunnan päätäntävallan eroja, mikä kertoo äänestäjille karua kieltään osaamisesta. Ihmisiä ei pitäisi aliarvioida, sillä kiitos koulu- ja kirjastolaitoksemme suomalaisten osaamistaso on kansainvälisestikin korkea.

Jokaista paikkakuntaa Suomessa koskettaa työttömyys, ja sen ongelman ratkaisut kiinnostavat jokaista kuntaa. Me tiedämme työttömien määrän melko tarkasti, mutta avoimien työpaikkojen määrästä onkin sitten suurta hajontaa. Elinkeinoministeri Lintilän mukaan avoimia työpaikkoja on 100 000, työvoimapalveluiden verkkosivuilla on avoinna vajaa 20 000 paikkaa. Jossain on nyt jokin sekaannus, tämän kokoisessa maassa yli 80 000 avoimen työpaikan heitto on merkittävä. Työpaikalla itse ymmärrän toimen tai tehtävän, josta saatavalla, palkaksi kutsutulla korvauksella saa elätettyä itsensä ja perheensä. Mikäli tämä onnistuu lisäksi turvautumatta asumistukeen ja muihin sosiaalietuisuuksiin, niin aina parempi.

Hallitus on voimakkaasti tukenut yrityksiä tavoitteena lisätä työpaikkojen määrää. Esimerkiksi yrittäjävähennys 123 mrd. euroa on yksi tällainen toimenpide. Toisaalta se oli ilmeisesti väärin sammutettu, sillä lukiessani Vasemmistoliiton pj Li Anderssonin blogia hän kuittasi yrittäjävähennyksen ”suurituloisia suosivaksi”. Lausunto kertoo minulle vain täydellisestä tietämättömyydestä keskivertoyrittäjän asemasta, firmojen koosta ja yrittäjien tulotasosta Suomessa.

Väärin tulkittuja / tulkitsematta jätettyjä tilastoja käytetään toisinaan vastuuttomasti politiikan teossa, vaikka oikeaa, tutkittuakin tietoa on saatavilla. Tilastokikkailu jättää syrjään todelliset keinot työttömyyden ratkaisuun, joita myös valtuustoilla on mahdollisuus käyttää. Kunnissa on yrityspalveluita ja kehitysyhtiöitä, jotka auttavat yrityksiä. Työttömille on mahdollista järjestää toimintaa, joka aidosti parantaa työllistymismahdollisuuksia. Rovaniemellä keskeistä on matkailu, joka työllistää laajasti, ja jonka tukeminen pitää olla keskiössä myös tulevalla valtuustolla. Ei tästä mitään halpalomakohdetta pidä tehdä, mutta tulijoille pitää olla riittävän laadukkaat palvelut monella sektorilla. Hyvä maine kiirii kauas.

Valtuustojen keskeisimmät työllisyyskeinot liittyvät kaavoitukseen, joiden asianmukainen ja nopea toimintamalli on yksi parhaita työllistämistä tukevia keinoja, yhdessä muun lupapolitiikan joustavuuden kanssa. Hankintalain uudistus parantaa pienten yritysten asemaa kilpailutuksessa, ja parantaa näin työllisyyttä alueella. Koulut pitää olla kunnossa, ja kuntien tehtävä on huolehtia tarpeellisesta koulutuksesta alueellaan. Kaikkien alueella kulkevien eduksi ovat myös toimivat liikennejärjestelyt, joista kunta niin ikään huolehtii. Keinoja siis on, mutta onko halua? Vallalla nyt oleva työttömien syyllistäminen ei palvele ketään. Nyt tarvitaan puoluerajat ylittävää yhteistyötä työttömyyden vähentämiseen niin kunnissa kuin valtion tasolla. Aloitetaan vaikka hankkimalla ajantasainen tieto tilanteesta.  

Ihmettelin, kun viikonloppuna lehdissä ja tietenkin somen alati päivystävässä kenttätuomioistuimessa kerrottiin 19 – vuotiaasta nuoresta miehestä, jolla ei työpaikat tai koulunkäynti kiinnosta. Mielipiteitä lenteli suuntaan jos toiseen, mutta peruskysymykseen ei juuri paneuduttu. Millä oikeudella ilmaisen koulutuksen, terveydenhuollon ja muut palvelut saanut kansalainen voidaan päästää tilanteeseen, jossa hän kokee, ettei hänen tarvitse tehdä mitään, vaan hänen elättämisensä on joidenkin muiden tehtävä?

Mitkään kansakunnat eivät ole selviytyneet voittajana tilanteesta, jossa ei olla valmiita tekemään työtä yhteisen edun eteen. Hyvinvointivaltio ei säily ilman sen jokaisen jäsenen panosta. Perinteisesti se toteutetaan Suomessa verottamalla, äänestämällä ja vaalimalla niitä arvoja, mitä kulloinenkin maa pitää tärkeänä. Vapaamatkustaminen toisten kustannuksella ei kuulu siihen kuvioon lainkaan. Vapaamatkustamisesta ei ole kyse myöskään työttömyydessä, vaan valtaosin ihmisistä, jotka tekisivät töitä jos niitä olisi tarjolla. Meillä on totuttu siihen, että aina on olemassa joku muu jossain muualla, joka hoitaa asioita, jotta minun ei tarvitse. Työttömyyden hoito tarvitsee nyt kaikkien huomiota monipuolisella keinovalikoimalla. Parannuskeinoja on, löytyykö tahtoa? Tässä tilanteessa tyhjät puheet eivät auta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat