Merja Vilmilä Työ - Talous - Turvallisuus

Vakavia aikoja

Romanttisessa aikuisten poliittisessa satuelokuvassa ”Amerikan presidentti” Michael Douglasin esittämä presidentti Andrew Shephard toteaa elokuvan lopun puheessaan jotakuinkin näin: ”Meillä on vakavia ongelmia edessä, ja tarvitsemme vakavasti otettavia ihmisiä niitä ratkaisemaan”. Jostain syystä tuo lause tuli mieleeni lukiessani talouden haasteista.

Suomalainen yhteiskunta on ollut ja on edelleen lähivuosina monien ongelmien edessä. Niukkuudesta ei riitä kaikille jaettavaa, joten valintoja pitää pystyä tekemään. Vielä jokunen vuosi sitten, ennen laman vaikutusten ja laajuuden selviämistä todettiin, että ikääntyminen vähentää työvoimaa niin, että maahanmuuttoa pitää lähivuosina lisätä, ja saada tulokkaat tehokkaasti osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Massatyöttömyys on kuitannut tuon tarpeen, nyt on pula erityisalojen osaajista, kuten esimerkiksi ohjelmoinnin osaajista, heidän koulutuspaikkoja kun leikattiin Nokia-ihmeen hiipumisen myötä. Työttömyys ei hellitä vieläkään.

Menoja pitää kyetä leikkaamaan, ja lähivuosina on selvää, että maksuttomuus monissa palveluissa tule päättymään tai ainakin merkittävästi supistumaan. Miten ja missä on vielä epävarmaa. Verojen korottamista pitäisi kyetä tekemään harkiten, mielellään ei lainkaan, jotta kansalaisten ostovoima säilyisi hyvänä. Valtion velkaa on systemaattisesti pienennettävä taloustilanteen alkaessa kohentumaan. Ennen kaikkea nyt tarvitaan uusia innovatiivisia ratkaisuja, joita pitäisi pystyä tuottamaan laaja-alaisesti. Nämä ovat liian suuria asioita poliitikkojen päätettäväksi, kuten joku irvileuka kerran totesi. Taloustilanne on tiukka, mutta se ei oikeuta heittämään hanskoja tiskiin. Talouden käyttäytyminen on epävarmaa, mutta aina taantumaa on seurannut nousu. Tilanteeseen tarvitaan nyt myös poliittista vahvaa johtamista, ja sen johtajuuden tulisi näkyä ulospäin yksimielisenä tahtotilana ja konkreettisina toimenpiteinä. Totuus on toisenlainen, ja kuntavaalien myötä vaalilupauksia riittää. Niillä ei vain ratkaista ongelmia.

Lähivuosina joudumme todennäköisesti luomaan uusia ratkaisuja palveluiden tuottamiselle mahdollisimman tehokkaasti. Sote, sikäli kun se saadaan maaliin, antaa jonkinlaista käsitystä palveluntuotannon muutoksista. Kunnilla tehtäviä riittää lakisääteisesti jatkossakin, mutta niillä on jo kohtalaiset mahdollisuudet kilpailuttaa aidosti palveluntarjoajia. Näitä prosesseja pitäisi kyetä kuitenkin analysoimaan samoilla kannattavuuskriteereillä, ja siihen on vielä matkaa. Palveluiden todellisten kustannusten selvittäminen tuntuu olevan jonkinlaista salatiedettä.

Yksinkertaisesti kuvattuna valtio ja kunnat saavat tuloja verotuloista, joita ne keräävät alueella paitsi tulo- ja pääomaverottamalla kansalaisia, yrityksiä ja muita toimijoita, mutta myös valmisteveroina ja arvonlisäveroina. Lisäksi valtio kerää maksuja.  Näillä tuloilla valtio ja kunnat pyrkivät pyörittämään talouttaan. Taloudellisen nousukauden aikana tämä toimiikin melko näppärästi, ongelmat alkavat kun taantuma koittaa. Verotulojen kannalta ihmisten olisi syytä olla töissä, jotta he ansaitsisivat ja kykenisivät maksamaan veroja. Työttömyys on kuitenkin huipussaan, ja erityisen vaikea tilanne on nuorilla, nuorisotyöttömyysaste nousee koko ajan. Toisaalta taas kotitaloudet velkaantuvat edelleen, vauhti oli 2016 noin 2 % suurempi kuin vuotta aiemmin. Kyse on kotitalouksien lainojen suhteesta käytettävissä olevaan nettotuloon, prosenttiluku on 126,5 % Tilastokeskuksen mukaan.

Talouskriisi tulee pahimmillaan heikentämään kansantaloutta pysyvästi. Samalla yhteiskunnassamme on ollut käynnissä rakennemuutos, jonka seurauksena tuhannet työpaikat ovat siirtyneet halvempien työvoimakustannusten maihin. Ne työpaikat eivät Suomeen enää palaa, ratkaistavaksi jääkin mistä ja miten Suomeen jatkossa työpaikkoja luodaan. Edessä on muutenkin hitaan kasvun aika, valtioneuvoston kanslia kertoo verkkosivuillaan keskimääräisen bruttokansantuotteen kasvaneen viime vuonna tuskaisen hitaasti, vain 1,6 %. Jotta hyvinvointiyhteiskuntamme voitaisiin turvata, pitäisi velkaantuminen saada hallintaan. Korkomenoja ei voida pitkään rahoittaa velalla. Kokonaisuutta tarkastellen julkisen velan osuus BKT:stä pitäisi saada pysymään siedettävällä tasolla.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Hallitus on reagoinut vallitsevaan tilanteeseen pyrkien pitämään talouden pyörät pyörimässä, eli elvyttäen, mutta toisaalta myös leikaten kaikilta väestöryhmiltä. Julkisen talouden ongelmien ratkaisemiseksi olisi ideaalia kyetä löytämään suuri, laajapohjainen poliittinen yksimielisyys. Tämä voisi estää taloudellisten ja sosiaalisten vaurioiden kasvun. Ongelmia ei saa jättää hoitamatta, riskit pääsevät kasvamaan.

Työn tekemisestä sinänsä on tehty kannattavampaa veropoliittisin keinoin, ja työn verotusta on kevennetty yli 1000 miljoonalla eurossa. Niin ikään on sovittu kokonaisveroasteen pitämisestä ennallaan. Ansioindeksitarkistukset on tehty, ja työtulovähennystä korotettu pieni- ja keskituloisille. Myös yrittäjien elämää on pyritty helpottamaan mm. yrittäjävähennysten myötä ja aukioloaikojen vapauttamisella. Kuntien tehtäviä on myös karsittu jo ennen Sotea, vaikutus on 400 miljoonaa euroa. Merkittävää on myös hankintalain kokonaisuudistus, jonka avulla pkt-yritysten mahdollisuuksia osallistua hankintoihin helpottui.

Työmarkkinoilla on kuitenkin edelleen hiljaista, ja yhä useampi työhaluinen ja – kykyinen on vailla työtä. Työttömien työnhakijoiden palveluita on pyritty uudistamaan, ja työttömiä haastatellaan säännöllisesti kolmen kuukauden välein. Juttutuokiot jäävät monin paikoin lyhyeksi, kun työtä ei ole tarjolla. Työttömien syyllistäminen ei palvele ketään, kortistossa on monia jotka lähtisivät töihin heti kun niitä vain olisi tarjolla. Aina löytyy tietysti myös heitä, joilla työllistyminen ei ole ensisijainen tavoite. Josko haastattelut sitten siivoaisivat kortistot, mene ja tiedä. Itse näen tulevaisuudessa työpaikkojen syntyvät pkt-sektorille, enkä ole yksin mietteeni kanssa. Yritystoiminnan kehittäminen niin valtion toimesta kuin paikallisesti kuntatasolla on yksi keskeisimpiä elementtejä, kun ratkaistaan mitkä kunnat menestyvät myös tulevaisuudessa. Meillä on yhä liikaa säädöksiä, jotka vaikeuttavat esimerkiksi ensimmäisen työntekijän palkkaamista, ja näin toimivat työttömyyden ylläpitäjinä. Kaikkien uudistusten toteuttamiseen tarvitaan kuitenkin rohkeita päättäjiä, joten vakavasti otettaville ihmisille päätöksentekijöinä on edelleen kysyntää, kenties enemmän kuin pitkään aikaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat