Matkalla Pohjoisessa

Minulle tarjoutui tilaisuus päästä kiertämään Suomen pohjoisimmat osat, kun Kokoomusbussi – kampanja saavutti Lapin. Kolmen ja puolen päivän reissu oli yli 1700 kilometrin mittainen, ja siihen sisältyi osaltani 16 kuntaa. Bussi pysähtyi myös niissä kahdessa Lapin kunnassa, jossa Kokoomuksella ei ole kuntavaaliehdokkaita. Kotiin Rovaniemelle tulin lauantaina päivällä, josta bussi jatkoi vielä Meri-Lappiin.

Pitkillä välimatkoilla kirjoittelin ylös mitä milläkin paikkakunnalla oli aiheina puhuttu. Lapissa kun ollaan, niin aihekirjo oli laaja, mutta muutama yhtenäinen asia löytyi. Pääosin keskusteltiin, tai ainakin sivuttiin, joka paikkakunnalla Sotea. Arviot siitä, että tulossa ovat ”sote-vaalit”, ovat sinänsä oikeita, mutta Lapin ihmisiä kiinnostivat lähinnä palveluiden säilyminen edes nykyisellään. Luovia ja ennakkoluulottomia ratkaisuja on jouduttu toteuttamaan monella paikkakunnalla jo paljon aiemmin. Eräs savukoskelainen tuumasi vain, että kunhan kylällä olisi edes nämä palvelut kuin nyt. Muuten hän kehui jo noudattaneensa valinnanvapautta jo pitkään, päättämällä puolen vuoden välein lähteekö silmälääkäriin Kemijärvelle vai Sodankylään. Yleisesti kukaan ei ollut kiinnostunut niinkään siitä kuka palvelun tuottaa ja järjestää, vaan siitä, että ne tarvittaessa ovat saatavilla. Moni kertoi tutuistaan jotka olivat menehtyneet ambulanssiin matkalla Lapin Keskussairaalaan Rovaniemelle. Pitkät etäisyydet harvaanasutuilla alueilla vaikuttavat musertavan konkreettisesti.  

Sote on ollut ihmisten mielissä myös keskustellessamme heidän kanssaan Rovaniemellä ja Meri – Lapin alueella. Länsipohjan keskussairaalan jatko, missä laajuudessa ja millä palveluilla, herättää perustellusti huolta Kemi – Tornion alueella. Meri – Lappi tarvitsee ehdottomasti täydet sairaalapalvelut jo yksinomaan alueen merkittävän raskaan teollisuuden ja tehtaiden vuoksi. Nyt ovat liipaisimella ainakin synnytysosasto ja ensihoito. Kokonaisuutena Lapissa on ongelma ensihoidon järjestäminen, sillä Lapin Keskussairaalaan tulee matkaa pisimmillään 500 km, ja jos vaaditaan erityisempää osaamista, joudutaan Oulun yliopistolliseen keskussairaalaan noin 700 kilometrin päähän. Lähempänä palvelua ei ole.

Lapissa asuessa välimatkat ja etäisyydet ovat aina puheenaiheena. Ei niitä matkoja niinkään kauhistella, niihin on totuttu ja aikaa osataan varata kulkemiseen. Ongelma on tiestön kunto, joista ensimmäisenä tulevat mieleen maakunnan pääväylät valtatie 4 Oulu – Kemi välillä, ja valtatie 21 Torniosta Kilpisjärvelle. Nelostielle on luvassa lisärahaa parannukseen, ja valtatie 21, jota rasittaa myös norjalaiset rekat ja muu kabotaasi, on saamassa älypalveluita. Ei hetkeäkään liian aikaisin. Teiden lisäksi puhetta piisasi lentoyhteyksistä, jotka ovat edelleen sesonkina riittämättömät kaikilla Lapin lentokentillä, ja todella kalliit. Matkailusta elävä maakunta tarvitsee kunnon tiet ja lentoyhteydet myös varsinaisen turistisesongin ulkopuolella, jotta alueen elinkeinoelämällä ja ihmisillä on kulkuyhteydet etelään. Finavian lakko ei saanut ymmärrystä lainkaan, sillä se on haitannut merkittävästi ihmisten ja yrittäjien elämää.

Lohta pyydettiin ja hirviä kaadettiin puheissa lähes joka pysähdyspaikalla. Tenon jokivarren uusi kalastussopimus on laajasti todettu epäonnistuneeksi, sillä se loukkaa niin saamelaisia kuin alueen kalastusmatkailuyrittäjiä, vaarantaen koko elinkeinon ja pitkät perinteet ja oikeudet. Sopimukseen sisältyvät kiintiöt eivät houkuttele turistia ajamaan Suomen päälaelle, mikäli luvan saannissa on epävarmuutta. Lohi puhutti myös Tornio – Muoniojoen varrella. Erityisesti kaivattiin pitkäjänteisempää lupahinnoittelua, eikä vuosittain asetuksella määrättävää, yrittäjien epävarmuutta lisäävää nykykäytäntöä. Luontoaiheina keskusteltiin myös porotaloudesta, petoeläinten pyyntiluvista ja kalastus- ja metsästysmatkailusta yleisesti.

Keskustelunaiheista ja – tavasta huokui yhteinen huoli maakunnan tulevaisuudesta, mutta myös usko tulevaisuuteen, mikäli lappilaisia paikallisia asukkaita ja yrittäjiä kuunneltaisiin enemmän päätöksenteossa. Työttömyys on edelleen merkittävä ongelma, ja esimerkiksi matkailuyritysten sesonkityövoimasta pääosa tulee muualta, vaikka paikkakunnalla olisi omiakin työttömiä. Yleisesti pohdittiin myös yrittäjien toiminnan tukemisesta. Monesta kunnasta ja kaupungista puuttuvat konkreettiset työkalut ja tavoitteet. Strategioita niinkin laaditaan, mutta niistä puuttuu joko kunnianhimo, tai niiden toteutumista ei valvota riittävästi. Yrittäjä jää oman onnensa nojaan, yksin luomaan työpaikkoja. Yrittämisen edellytysten parantaminen on keskeisintä toimintaa kunnan päätöksenteossa. Lapissa tämä on ainoa keino luoda uusia työpaikkoja, ja niiden myötä lisätä paitsi verotuloja, mutta myös varmistaa opiskelemaan lähteville nuorille mahdollisuus palata kotiseudulle.

Bussin pysähdyttyä lauantaina aamupäivällä Rovaniemelle vastassa oli paitsi ehdokkaita, mutta myös eräs paikallinen rouva, joka oli jo vahvasti viikonlopputunnelmissa katse harittaen ja puhe sammaltaen. Nähtyään bussin hän kertoi nähneensä uutisissa, kuinka Yhdysvalloissa presidentinvaalien aikana ehdokkailla oli myös bussit käytössä. Myöntelin jotakin siinä tavaroita järjestellessä, kun rouva kysyi aionko pyrkiä Yhdysvaltojen presidentiksi, ja äänestinkö viimeksi Trumpia vai Clintonia. Kun kerroin olevani kuntavaaliehdokkaana Rovaniemellä, hän suuttui. Yritin kertoa, että en ole syntynyt Yhdysvalloissa, eikä minulla ole siellä äänioikeutta. Rouva totesi, että olen tyypillinen poliitikko, ikinä ei saa suoraa vastausta mihinkään. Toivottelin hänelle hyvää päivänjatkoa. Kontrasti muihin tilaisuuksiin Lapissa oli vahva. Olin kotona taas.

MerjaVilmil
Kokoomus Rovaniemi

Työelämästä, taloudesta, liikenteestä, teknologiasta, hallinnosta, yhteiskunnasta ja turvallisuuskysymyksistä Lapin ja Pohjois-Suomen näkökulmasta kirjoittava hallintotieteilijä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu