Merja Vilmilä Työ - Talous - Turvallisuus

Uudistuvat kunnat, entiset haasteet

 

Kuntalaki on yleisesti kunnallishallinnon korkein säätelijä, mutta kunnan toiminnan kannalta keskeisiä talouskysymyksiä siinä käsitellään lyhyesti. Kunnissa noudatetaankin talouden ohjauksessa kirjanpitolakia soveltuvin osin.  Laki antaa ne puitteet ja keskeiset säädökset, jonka mukaan taloudellisia kysymyksiä kunnassa pitää käsitellä. Kuntien talouden ohjaus on lähentynyt enemmän yrityksiä, eikä ohjauksessa ole kovin suuria eroja.

Kunnissa muutos on tapahtunut voimakkaammin 1990-luvulta lähtien, jolloin uudistettiin sekä talousarvion että kirjanpidon säädöksiä. Valtionosuusjärjestelmää taidettiin uusia edellisen kerran 2010 aikoihin. Talouden ohjauksessa on tapahtumassa, ja osin tapahtunut, siirtyminen aiemmasta juridis-hallinnollisesta ohjauksesta tulos- ja markkinaohjaukseen. Näiden välissä eräänlaisena omana kautenaan talouden ohjauksessa on suunnitteluohjaus.

Kuntalain 8 (ja osin 9) luku pitää sisällään kunnan talouden keskeisimmät säädökset. Ohjauksen kehyksenä toimii talousarvio, jonka pitää olla valtuuston hyväksymä. Lisäksi käytössä on samanaikaisesti talousarvion kanssa laadittava taloussuunnitelma vähintään kolmeksi vuodeksi. Toiminnan ja talouden suunnittelua ja seurantaa tarkastellaan investointien ja rahoituksen lisäksi myös käyttötalouden ja rahoituksen näkökulmasta.  Kuntalaki vaatii kuntia huolehtimaan tulorahoituksen riittävyydestä ja maksuvalmiuden ylläpitämisestä. Tämä rajoittaa kunnan investointeja ja muita hankkeita realismillaan, käytettävissä olevien varojen tulee olla niihin riittävät.

Hallinnollisen talousarvion tulojen ja menojen tulee olla tasapainossa. Tähän liittyy myös säädökset ylijäämästä ja alijäämästä: jos alijäämää ei saada suunnittelukauden aikana katettua, pitää tehdä erillinen toimenpideohjelma, ja jos taas arviot taseesta ovat ylijäämäisiä, kunta voi halutessaan tehdä alijäämäisen taloussuunnitelman. Kuntien tulee kuitenkin tehdä riskianalyyseja, jotteivat sitoumukset ylitä kunnan kykyä selviytyä niistä. Tässä ei ole mitään uutta, eikä sote vaikuta näihin säädöksiin. Kunnat painivat myös tulevaisuudessa taloudellisten kysymysten kanssa. Raamit ovat samat, säätelyssä on jonkinasteista vaihtelua, mutta esimerkiksi uusia tulojen lisäyksiä ei ole näköpiirissä.

Taloutta pitäisi kyetä tasapainottamaan, jolloin keskeiseen rooliin nousee velkaantumisen estäminen. Näin ollen tuloja pitäisi saada jostain lisää, mikä käytännössä tarkoittaa maksujen korottamista tai omaisuuden myymistä. Kunnalle perinteinen ansaintakeino on ollut tonttikauppa ja kaavoitus, mutta taantuman aikana rakentamisintokin yleensä hiipuu, kun myös kotitaloudet varovat lainanottoa. Rovaniemellä on ollut kuitenkin asuntorakentamista, uuden koulun rakentaminen ja muita vastaavia investointeja, jotka ovat tarjonneet työtä.  Kuntien tuottoa on kunnallisveron lisäksi yhteisövero, joissa on rajujakin pudotuksia kun taantuma on heikentänyt yhteisöjen tulosta. Kunnat keräävät myös kiinteistöveroa. Voimalaitosten kiinteistöveroja on haluttu osin pois sijaintikunnalta, mutta tämä hanke on toistaiseksi ratkaistu säilyttämällä kiinteistövero edelleen täysimääräisesti ko. kunnalle. Kunnallisverokertymää rasittaa edelleen työttömien suuri määrä kaikissa ikäryhmissä.

Kuntataloutta tarkastellessa ei voida unohtaa poliittista painotusta. Erityisesti taantuman ja vaikean taloustilanteen aikana kysymykset siitä mihin investoidaan, mitkä ovat peruspalveluiden sisältö ja laajuus, ja miten tulorahoitusta hankitaan nousevat usein poliittisessa keskustelussa kriittisen tarkastelun alle. Näin ollen aina ei päästä taloustieteellisesti optimiratkaisuihin, vaan tehdyt päätökset ovat usein useamman asian kompromisseja tai muuten hieman keinotekoisesti rakennettuja. Tämä on kuitenkin demokraattisen päätöksenteon ydintä, joka edellyttää myös valtuutetuilta osaamista.

Kaavoituksessa ja rakentamisessa liikkuu kuntasektorilla merkittävät summat, joten ei ihme että niitä kohtaan on mielenkiintoa niin valtuustopuolueilla kuin kunnan taloudesta vastaavilla virkamiehilläkin. Lainsäädännöllä toteutetut uudistukset kuntien taloutta koskien ovat ilmeisesti tiedostaneet nämä ongelmat, mutta toimintakykyisten mallien käyttöönotto onkin sitten haastavampaa. Useat kunnat ovat kuitenkin joutuneet supistamaan rajusti kulujaan, mikä näkyy myös taloussuunnitelmien rakenteissa. Toisaalta taantuma pakottaa kuntia pohtimaan muita ratkaisuja velvoitteista selviytymiseen, mikä onnistuessaan ei ole lainkaan huono asia.

Tunnettuahan on, että kuntien tehtävät ovat lisääntyneet viime vuosina merkittävästi, mutta resurssit eivät niinkään. Valtionapujärjestelmän uudistus on leikannut kuntien saamaa valtionavun määrää erittäin lujaa 1990-luvulta lähtien. Myös tämä uudistus on osaltaan ollut vauhdittamassa kuntien voimakkaitakin rakenteellisia muutoksia, kun velvoitteiden kasvaessa resurssit ovat tässä suhteessa pienentyneet. Nyt Soten myötä kunnilta siirtyy pois sosiaali- ja terveyspalvelut, ja valtaosa rahoista, mutta jäljelle jäävien tehtävien määrä on edelleen mittava.

Rovaniemellä on muutamia etuja, jotka sen pitäisi kyetä käyttämään hyödyksi. Rovaniemi on muuttovoittoaluetta, paikkakunnalla on vetovoimaa ympäristökuntiinsa nähden. Valtakunnallisesti Rovaniemi on kasvukuntien joukossa.  Vaikka verotulojen kasvu ei lähitulevaisuudessa olekaan ensisijainen kaupungin tulonlisäysmahdollisuus, pitää huomioida että uudet asukkaat piristävät aina volyymillaan kaupungin elinkeinoelämää ja pitävät kaupungin aktiivisena. Rovaniemen tunnettavuus on hyvä, ja kaupungilla on tarjota laajasti koulutusmahdollisuuksia. Uudet tulokkaat tosin vaativat asuntoja ja infrastruktuuria, minkä lisääminen alkuvaiheessa vaatii investointeja. Meillä on myös matkailu, tuo maailmanlaajuisestikin mitattuna ainoa elinkeino, joka näytti kasvua laman ollessa syvimmillään. Matkailu on kuluneen supertalven aikana vilkastuttanut elinkeinoelämää merkittävästi, toivottavasti kehitys jatkuu samanlaisena.

 Rovaniemen haaste palvelutuotannon näkökulmasta on sen suuri maantieteellinen koko. Euroopan pinta-alalaltaan suurin kunta ei pysty tulevaisuudessa tarjoamaan asukkailleen tasapuolisia palveluita kaikkialle, vaan joudutaan tyytymään kompromisseihin. Kysymys on yksinkertaisesti rahasta. Vaikka maassamme on perustuslaillinen oikeus asua siellä missä haluaa, todellisuudessa asutuskeskittymien ulkopuolella asuminen merkitsee sitä, että kaikkia palveluita ei ole mahdollisuutta saada järkevään hintaan.  

Tämän hetken suurin haaste niin kaupungin elinvoiman kuin yleisen hyvinvoinnin kannalta on työpaikkojen vähyys. Vaikka avoimien työpaikkojen määrä on vähitellen lisääntynyt, ei työtä ole riittävästi. Tämän lisäksi on kohtaanto – ongelma, eli avoimia työpaikkoja on joko erityiskoulutusta vaativilla aloilla, pätkätöissä, nollatuntisopimuksilla tai sellaisilla matala-palkka-aloilla, joiden palkkataso aiheuttaa kustannuksia toisaalla, esimerkiksi asumistuen kautta. Muualta muuttavan puolisolle ei välttämättä löydy töitä, tai sitten työttömyys pakottaa muuttamaan pois paikkakunnalta.

Uudet valtuustot toimivat edeltäjiinsä nähden uudessa tilanteessa, mutta pääosin vanhan tutun säätelyn ja ohjauksen voimin. Haasteita on riittämiin, mutta on niihin ratkaisuja, se jää nähtäväksi. Jo nyt on selvää, että ilman voimakkaita elinkeinopoliittisia ratkaisuja ja voimakasta panostusta yrityselämän tukemiseen Rovaniemi ei tule selviämään. Uudet työpaikat syntyvät pkt – yrityksiin. Ihmisille pitää saada työtä ja toimeentuloa, siinä on haastetta riittämiin kaikille.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat