Merja Vilmilä Työ - Talous - Turvallisuus

Ylen(määräinen) mieliharmi

Suomalainen aikuisväestö tietää ja tuntee Ylen, jonka on julkisen palvelun ohjelmatoiminnassa tuettava kansanvaltaa ja jokaisen osallistumismahdollisuuksia tarjoamalla mm. vuorovaikutusmahdollisuuksia. Asia on kirjattu lakiin. Kuntavaaliehdokkaille on ollut vastinetta Yle-verolle ylen määrin, kun vastausaika Ylen vaalikoneeseen ilmoitettiin päättyväksi eilen sunnuntaina. Erilaisten hankaluuksien vuoksi aikaa piti vielä viimeisenä vastauspäivänä jatkaa.

Syynä on Ylen oman ilmoituksen mukaan noin 4000 yhtäaikaista käyttäjää. Syy tuntuu omituiselta vuonna 2017, kun verkkopalveluissa yleisesti huomioidaan skaalautuminen ja muut käyttäjätilanteet. Ehdokkaat voivat vastata aina vaaleihin saakka, mutta hyödyn maksimoidakseen on oltava mukana heti kun koneet avautuvat, jolloin äänestäjät pääsevät arvioimaan vastauksia mahdollisimman tehokkaasti. Kaltaiseni pienellä budjetilla kampanjoivat ovat eriytyisesti tästä vaalikonenäkyvyydestä mielissään.

Äänestäjät viihtyvät vaalikoneiden parissa, ja varsinkin eduskuntavaaleissa ja tulevissa maakuntavaaleissa vaalikoneet voivat auttaa tekemään ratkaisevan äänestyspäätöksen, kun ehdokasta ei välttämättä pääse tapaamaan. Kuntavaaleissa asetelma on toinen, sillä ne ovat luonteeltaan enemmän ”kaverivaalit”, mutta äänestäjillä on yhtälailla oikeus tietää mitä ehdokkaat asioista ajattelevat. Kuntavaaliehdokkaat ovat helpommin tavattavissa tapahtumissa ja vaalituvilla, mutta kaikki äänestäjät eivät niissä käy, joten vaalikoneet antavat kaivattua lisätietoa ehdokkaasta. Toimiva vaalikone niin vastaajalle kuin loppukäyttäjälle on kansanvaltaa parhaimmillaan verovaroin rahoitettavalta Yleltä.

Ylen vaalikoneessa petti tekniikka ja osin kysymysten sisältö. Vastausohjeet ja tunnukset tulivat hyvissä ajoin meille, jotka olivat asettuneet ehdolle hyvissä ajoin ennen listojen jättämispäivää. Kuukausi ennen vaaleja on puolueaktiiveille kuntavaaleissa tiukinta ehdokashankinnan aikaa. Silloin ei yksinkertaisesti ennätä paneutua vaalikoneiden laajoihin kysymyspattereihin. Kuntavaaleissa ehdokaslistat täyttyvät ja täydentyvät perinteisesti aivan viime hetkillä ennen ehdokaslistojen jättöajan umpeutumista. Uusille, vasta viime hetkillä ehdolle asettautuneilla olisi jäänyt aikaa vastata kysymyksiin kokonaista viisi päivää, ja sama tilanne oli ehdokashankinnassa ahkeroineille järjestöaktiiveille. Sanoma Oy:n (Helsingin Sanomat ja Ilta-Sanomat) vaalikoneille oli ensin annettu vastausaikaa 19.2. mitä jouduttiin jatkamaan pikaisesti runsaan palautteen vuoksi.

Yle oli päättänyt toteuttaa vaalikoneensa kolmen kysymyksen osalta videoiden muodossa, eikä vaalikuvaa saanut lisättyä tiedostoista, vaan se piti ottaa läppärin, tai mobiililaitteella applikaation, kautta kuvattuna. Ohjelma tuki Chromen ja Firefoxin selaimia, juuri tuon videoinnin asettamien rajoitusten vuoksi. Ok, ohje oli selvä, mutta alusta epävakaa. Itse yritin muutaman kerran saada profiilikuvaa ladattua, mutta luovuin sitten yrityksestä, kun laitteisto ilmoitti toistuvasti, ettei yhteyttä kameraan voida muodostaa. Videoinnin jätin suosiolla väliin, aika ei riittänyt teknisten ongelmien kanssa painimiseen. Pidän kohtuullisena olettaa, että vaalikoneiden kaltaisissa järjestelmissä tekniikka todellakin toimii, ja kun videoita ja kuvaa kerran halutaan, niin huolehditaan palvelulle kaistaa riittävästi.   

Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien samankaltaiset kysymykset olivat tietysti lähinnä pääkaupunkiseudun ongelmia koskevia, mikä heille suotakoon. Ylen vaalikoneessa vallitsi sama linja, tosin kysymyksiä oli kyselyn lopussa myös paikallisista aiheista, mistä heille kiitos. Kysymykset olivat osin asenteellisia, ja epäaitoja joko – tai – tyylisiä kysymyksiä monimutkaisiin asioihin, populismia puhtaimmillaan.

Ilmainen joukkoliikenne olisi varmasti mainio juttu, ihan kuten meillä on ”ilmainen” koulutus ja ”ilmainen” katujen aurauskin. Meillä Rovaniemellä joukkoliikennettä on kuitenkin hyvin niukasti kaupungin suuren pinta-alan vuoksi. Täällä pohjoisen kunnissa ja kaupungeissa jokainen maksaa kulkemisestaan oman auton ja sen liitännäiskulujen myötä, liikkuu lihasvoimalla tai pysyy kotona.

Kantaa ilmaiseen varhaiskasvatukseen kysyttiin myös. Pitkän aikavälin tavoitteena se on hyvä, ja paljon hyötyjä sisältävä, mutta tässä taloustilanteessa ja näillä rakenteilla liian kallis. Pienituloisille se on jo muutenkin maksutonta, ja toisaalta keskituloiset maksavat jo ylintä maksuluokkaa. Lapsiin ja nuoriin sijoittamien on kuitenkin tärkeä sijoitus tulevaisuuteen, mikä pitää asian korkealla tavoitteissa kunhan lama hieman hellittää.

Jos kuntataloutta koskevien kysymysten peruslähtökohta on ilmaisten palveluiden penääminen, ollaan syvissä vesissä. Muistaakseni yhdessä kohtaa sentään oli kysytty kunnallisverosta. Valtion korkotukilainojen ja Ara – asuntojen tulorajasta astui vasta lakimuutos voimaan, mutta Rovaniemellä niitä ei suoraan noudateta, vaan säätely koskee vain pääkaupunkiseutua, jossa vapaita asuntoja on kohtuuhinnalla tarjolla vähän.

Eniten ihmettelin Sanomien vaalikoneiden kysymyksiä jotka liittyivät mm. eutanasiaan ja tasa-arvoiseen avioliittolakiin. Niistä kumpikaan ei kuulu kunnallisen päätöksenteon piiriin, mutta takaavathan ne vetävät otsikot niin halutessa. Maahanmuuttoa koskevia kysymyksiä oli myös huomattavan paljon. Ne toki liittyvät ainakin välillisesti kuntiin, mutta jälleen tuli mieleen ajatus haetaanko tässä vain materiaalia otsikkoihin.

Ehdokasrintamalla kovin taistelu tähän mennessä on käyty ehdokashankinnan ja vaalikoneen myötä. Vaalikone - kokemus ei ole palkitsevan vuorovaikutteinen, ja julkisena palveluna heikko. Ehdokkaiden ikäjakauman, käytettävien laitteistojen ja ylipäätään teknologiaosaamisen laajan tasoeron vuoksi ei myöskään voida puhua mistään yhdenvertaisesta toiminnosta. Vaalikoneita pitää kuitenkin olla jatkossakin, mutta niiden sisältö ja tekniikka tulee olla kestävämmällä periaatteella.

Seuraavaksi vuoroon astuvat äänestäjät tutkimaan vaalikoneista itselleen tärkeitä kysymyksiä ja ehdokkaiden vastauksia niihin. Toivottavasti he saavat vastauksia. Varmuudella niitä on saatavissa tulemalla vaalitapahtumiin jututtamaan ehdokkaita, tämän kertaiset vaalikoneet Yleltä ja Sanomilta ovat vain suuntaa-antavia kuntia ajatellen. Demokratian rattaat alkavat kaikesta teknisestä epämukavuudesta huolimatta hiljalleen pyöriä. Mielessäni pyörii vain ajatus ”onneksi sähköisen äänestämisen hanke on uudelleen arvioitavana”.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat