Merja Vilmilä Työ - Talous - Turvallisuus

Kohti kuntavaalikevättä - ketä kiinnostaa

Kohti kuntavaalikevättä – ketä kiinnostaa

Puolueet ovat jättäneet ehdokaslistansa, ja merkittävin havainto edellisiin kuntavaaleihin on ehdokasmäärän huomattava putoaminen. Kuntien- ja kaupunginvaltuustoihin ei ole tungosta. Tätä ei voida pitää kovin suurena ihmeenä, poliittinen vaikuttaminen on tällä hetkellä jotain aivan muuta kuin megatrendi. Julkista keskustelua seuraamalla uutiset kuntasektorilta ovat pääosin taloudellisia vaikeuksia, monimutkaisia ongelmia muuttuvassa ympäristössä ja uudistuvan kuntakentän haasteita. Soten myötä kuntien rahoituksesta on siirtymässä maakuntahallinnolle huomattava osa, mikä ei kuitenkaan vähennä kuntien vastuulle jäävien palveluiden tärkeyttä. Uudet valtuustot päättävät edelleen sivistyspalveluista, kaavoituksesta, vapaa-ajan toiminnoista vain muutamia mainitakseni.

Vaikka kunnissa hoidetaan jatkossakin asukkaita keskeisesti koskettavia asioita, ollaan vielä kaukana kansalaiskunta – ajattelusta. Siinä kunta toimijana noudattelisi viime vuosien uudistusten perusteesejä kansalaisläheisyyttä, palveluperiaatetta ja kansalaissuuntautuneisuutta. Kuntamme toimivat epäilemättä kansalaisten puolesta, mutta eivät niinkään kansalaisten kautta. Mikäli äänestysprosentti kuntavaaleissa jää matalaksi, on vaikea uskoa, että kuntalaisia kiinnostaisi aktiivisempi rooli kunnan osana. Tätä väitettä todistaa myös ehdokasmäärän putoaminen. Kansalaiskunta – ajattelu edellyttäisi nimittäin myös kuntalaisilta tietynlaista vastuunkantoa, mihin emme ole ehkä vielä valmiita. Vahvan hyvinvointivaltion kääntöpuolena on meille opetettu käsitys siitä, että kaikkea voi vaatia kunnalta tai viranomaisilta ilman että itse tarvitsisi tehdä mitään. Joku muu jossain muualla vastaa aina jostain.

Niin kunta- kuin valtionhallinnossakin on tehty, ja on yhä meneillään, lukuisia uudistuksia. Näitä kaikkia leimaa suuremmat yksiköt, mikä voi ennestään vieraannuttaa kuntalaisia hallinnosta. Pitkien välimatkojen Suomessa alueellistuminen on johtanut ja on johtamassa tilanteeseen, jossa kuntien keskinäinen status jakautuu aiempaa selkeämmin häviäjiin ja voittajiin. Jo muutoinkin palvelut ovat keskittyneet alueellisesti, ja suurempien hallintokokonaisuuksien luominen nostaa eräät kunnat kehityksen vetureiksi jättäen muut varjoonsa. Asutus keskittyy tätä mukaa myös, ja nuoret jättävät kunnat mm. opiskellakseen. Pääkaupunkiseudun monta vuotta kestäneen muuttovoiton seuraukset näkyvät suoraan alueen kehityksessä. Tulijoita on niin paljon, että vaikka verotulot kasvavatkin, palveluiden tuottaminen on haastavaa. Vastaavia esimerkkejä on lukuisia.

Valtuutettuja odottaa monitahoinen ongelmavyyhti, mikä kuntakenttää osaltaan kohtaa. Paineita asettavat kuntalaisten ja taloudellisten realiteettien lisäksi globaalin maailman hallitsemattomat tekijät, ja toisaalta turhan hitaasti elpyvä talous. Työttömyys on edelleen suuri ongelma. Taloudellisesti vaikeat ajat näkyvät selvimmin kuntalaisille, riippumatta siitä onko kyseessä aktiivinen kuntalainen vai tavallinen kaduntallaaja.

Mielestäni Tampereen pormestarimallin tärkein saavutus on nykyisellään se, että se on olemassa. Suora kansalaisvaikuttaminen vaikuttaa olevan vain sanahelinää ilman todellista sisältöä. Pormestarimallit ja vastaavat kuntalaisten mielipiteitä ja keskustelua luovat seikat tuovat hallinnon lähemmäksi tavallista kunnan asukasta. Pienin liikkein toivottavasti pystytään herättelemään kansalaisaktiivisuutta, ja toivottavasti nostamaan myös kunnallisvaalien äänestysprosenttia. Toivottavasti kansalaiset jaksavat kiinnostua vaikuttamisesta siinä missä kuluttamisestakin. Tulevaisuuden haasteet kuntakentällä ovat kuitenkin melkoiset, ja koska kyse on kuitenkin kansalaista lähinnä olevasta demokraattisesta vaikutuskanavasta, soisi tietysti että mahdollisimman moni kiinnostuisi myös kunta-asioista.

Onneksi ehdokkaita on kuitenkin löytynyt riittävästi, jotta monin paikoin pienentyvät valtuustot saavat jälleen ratkoa ongelmavyyhtejä kaikkien parhaaksi. Toivotan kaikille ehdolle asettautuneille onnistunutta vaalikevättä puoluekannasta riippumatta. Demokratia ei toimi ilman ihmisiä jotka ovat valmiita työskentelemään yhteisönsä hyväksi. Vaalikentillä nähdään, sillä joillakin sentään vielä kiinnostaa.  

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat